Pasta Provencal retkiruoka Kuplikassa, päällä siankärsämöpestoa, takana paistettuja maitohorsmia, villivihannessalaattia ja retkiruokapussi.

Retkiruokaa luonnosta – 4 helppoa lisuketta villivihanneksista

Alkukesä on villiyrttien runsauden aikaa. Vihreät versot ja hiirenkorvat työntyvät esille, joten nyt on hyvä hetki pohtia villivihanneksia ja niiden hyödyntämistä ruuissa eli hortoilua. Jotta voimme turvallisin mielin aloittaa hortoilun, tulee meidän tunnistaa mikä luonnonantimista kelpaa syötäväksi, mistä niitä saa poimia ja miten niitä kannattaa valmistaa.

Voikukanlehtiä, siankärsämöä ja maitohorsmaa

Lähdetään liikkeelle jokamiehen oikeuksista eli siitä mistä ja mitä saamme kerätä luonnosta. Luonnonantimista useimmiten samoilijan suuhun ja retkiateriaan päätyvät marjat ja sienet. Nämä loppukesän ja syksyn herkut ovatkin hyvä lisä retkiruokiin ja jokamiehen oikeuksien nojalla niitä saa poimia lähes mistä vaan, pihamaita ja viljelyksiä lukuunottamatta. Villivihannesten ja -yrttien keräämistä koskevat samat periaatteet kuin marjoja ja sieniä. Luonnonvaraisia rauhoittamattomia kukkia, yrttejä ja muita vastaavia kasveja voi pääsääntöisesti kerätä jokamiehenoikeudella. Kasvien maanpäällisen osan kerääminen, ja pienessä mittakaavassa myös juurineen otto, on sallittua. Hyvä periaate keräämisessä on se, että ottaa yhdestä paikasta kasveja tai niiden osia vain sen verran, että kasvusto säilyy elinvoimisena. Puiden lehtien tai kerkkien kerääminen sen sijaan on sallittu vain maanomistajan luvalla. Jokamiehenoikeudet voi kerrata tästä Metsähallituksen julkaisusta.

Tähän alkuun vielä pieni varoituksen sana. Jos et tunnista keräämiäsi villiyrttejä, kannattaa jättää keräämättä. Luonnostamme löytyy monia myrkyllisiä kasveja, joten varovaisuus on tarpeen. Kannattaa myös muistaa, että osassa villivihanneksissa voi olla ainesosia, jotka voivat aiheuttavat yliherkkyysreaktion. Esimerkiksi siankärsämö ei sovi kaikille: osa ihmisistä saa ihottumaa jo kasvin koskettelusta ja sisäisesti nautittuna ylisuuret annokset aiheuttavat huimausta ja päänsärkyä.  Jos oma osaaminen villivihannesten tunnistamisessa vaatii kertausta, kannattaa osallistua villiyrttikurssille. Googlaamalla löytyy paljon hyviä vaihtoehtoja, kuten esimerkiksi Luontoportin Villiyrttikoulu.

Sitten varsinaiseen asiaan eli herkullisiin villiyrtteihin! Esittelyssä kolme helposti tunnistettavaa villivihannesta, joista on turvallista aloittaa löytöretki hortoiluun. Yksinkertaisimmillaan voit nauttia nämä villiyrtit sellaisenaan, mutta kannattaa kokeilla myös oheisia neljää reseptiä. Ne vievät retkiruokailun ihan uudelle tasolle!

Maitohorsman versoja Kupilkassa

 

1. Maitohorsma – Pitkänhuiskea aniliinikukkainen tienvarsien rikkaruoho, on mitä herkullisin villivihannes nuorena. Itse kerään maitohorsman, kun sen versot ovat 10–15cm pituisia. Jos haluan tehdä todellisen gourmet-alkupalan, valmistan pienet monilehtiset maitohorsman alut kuten parsan. Tämän voi tehdä keittämällä versot nopeasti kiehuvassa suolavedessä tai paistamalla niitä hetki pannulla voissa tai öljyssä. Maitohorsman voi nauttia myös sellaisenaan ja se onkin mitä mainioin villisalaatin aines ja sisältää sitä paitsi runsaasti C-vitamiinia. 

    Keitetty maitohorsma - alkupala/lisuke
    10–15 kpl maitohorsman nuorta versoa/ruokailija
    vettä
    suolaa
    voita tai öljyä
    pippuria

    Kerää nuoria maitohorsman versoja 10–15 kpl/ruokailija ja puhdista ne varovasti. Keitä vesi kiehuvaksi retkikeittimellä ja lisää siihen hyppysellinen suolaa. Laita kokonaiset maitohorsman versot kattilaan ja keitä niitä n. 30 sekuntia. Nosta versot pois ja valuta ylimääräinen vesi niistä. Mausta pippurilla ja suolalla sekä lisää päälle liraus öljyä tai nokare voita.

    Paistetut maitohorsmat retkikeittimen pannulla.
    Paistettu maitohorsma - alkupala/lisuke
    10-20 kpl maitohorsman nuorta versoa/ruokailija
    voita tai öljyä
    suolaa
    pippuria
    Kerää nuoria maitohorsman versoja 15–20 kpl/ruokailja ja puhdista ne varovasti. Lämmitä retkikeittimesi paistinpannu keskilämmöllä ja lisää siihen nokare voita tai loraus öljyä. Laita kokonaiset maitohorsman versot pannulle ja paista niitä varovasti käännellen 1-2 minuutin verran. Mausta pippurilla ja suolalla ja herkuttele alkupalana!
    Siankärsämöpeston ainesosat puulastun päällä metsässä.
    2. Siankärsämö – Kevään kääntyessä kesään, siankärsämön tummanvihreät varret nousevat pintaan niityillä, kedoilla, pientareilla ja pihoilla. Sen pitkänomaiset pienten lehtien täyttämät aluslehdet ovat herkullisia hieman pippurin makuisia luonnonyrttejä, joita voi hyödyntää niin salaattina, kuin lisätä retkiruoan joukkoon mausteeksi tai tehdä vaikka pestoa. Kuten muutkin villiyrtit, on siankärsämön lehdet maukkaimmillaan nuorina. Kun ne on kerätty, ne huudellaan ja silputaan. Siankärsämön kukat ovat myös herkullista villiruokaa ja ne ovat parhaimmillaan haudutettuna teenä. Itse pidän kovasti siankärsämön ryytimäisestä mausta, joten teen pestoni mielellään siitä, mutta siankärsämön sijasta voit käyttää pestossa vaikka muita tässä esiteltyjä villivihanneksia, maitohorsmaa ja voikukkaa. Pinjansiementen sijaan käytän retkillä mantelijauhoa, näin säästyn vaivalloiselta kokonaisten siementen jauhamiselta.
    Siankärsämöpesto
    1 dl nuoria siankärsämön lehtiä
    2 rkl hyvää oliiviöljyä
    1 rkl mantelijauhoa tai 1 rkl pinjansiemeniä
    (1 rkl parmesania tai muuta kovaa suolaista juustoa)
    suolaa ja pippuria
    Siankärsämöpestoa Kupilkassa.
    Hienonna lehdet veitsellä pieneksi silpuksi ja siirrä kuppiin. Lisää silputtujen siankärsämöiden päälle oliiviöljy, mantelijauho ja jos sinulla on jäänyt rinkan taskuun pieni palanen parmesania rapsuttele se myös joukkoon. Sekoita kaikki aineet hyvin keskenään lusikalla hiertäen. Maista ja lisää tarpeen mukaan ripaus suolaa ja pippuria. Käytä voileivällä voin asemasta tai retkiruoan kanssa peston tapaan vaikka Pasta Provencalin kaverina.
    Sileälehtisiä voikukanlehtiä Kupilkassa
    3. Voikukka – Suomessa on yli 50 erilaista voikukkalajiketta ja löydämme niitä lähes joka paikasta. Voikukan lehdet ovat parhaimmillaan alkukesästä, jolloin karvas ja väkevä lehtiruoti on vielä pieni. Hyvä yleissääntö on, että kannattaa suosia varjossa kasvaneita mahdollisimman tasa- ja ehytlaitaisia voikukkia, koska niissä on vähemmän karvaita makuaineita. Sahalaitaiset kannattaa jättää poimimatta. Omaan makuun paras villivihannessalaatti syntyy, kun kulhossa on voikukan lisäksi mahdollisimman monipuolinen kattaus erilaisia villiyrttejä. Tämä villi kevätsalaatti sopii retkiruoan kuin retkiruoan kainaloon.
    Villi kevätsalaatti
    0,5 l nuoria villivihanneksia (voikukka, maitohorsma, siankärsämö)
    2 rkl öljyä
    1 rkl sitruunanmehua
    1 valkosipulinkynsi
    suolaa, pippuria

    Puhdista keräämäsi villivihannekset ja hienonna hieman. Hiero ruoka-astian pohjaa halkaistulla valkosipulinkynnellä, saat näin hienostuneet maun siitä. Lisää astiaan öljy, sitruunanmehu ja villivihannekset ja  sekoita hyvin. Ripsauta päälle hieman suolaa ja pippuria ja nauti keväästä kaikilla aisteillasi!

    Harmaa paitaisen naisen kädessä Kupilka ja lusikka, jossa Pasta Provencal retkiruokaa siankärsämöpestolla.

     

    Retkiruoat.fi:n porukka on kerännyt omaa osaamistaan villiyrteistä ja luonnonmuonista suomalaisen luonnossa selviytymisen legendan, Turkka Aaltosen, opissa. Turkan opetukset ja kirjat, kuten Yrttiopas, Perinteisiä Eräruokia ja Lallin pidot, ovat olleet suuri inspiraation lähde tutustumismatkallamme erilaisiin luonnonmuoniin. Jos satutte löytämään Turkka Aaltosen eräkirjoja antikvariaateista, suosittelemme lämpimästi niiden hankkimista. Turkan mahtavat kirjoitukset ja Martti Arkon kuvitukset ovat mannaa kaikille luonnonystäville. Tämän blogikirjoituksen maitohorsma- ja voikukkareseptit ovat muunnelmia Turkka Aaltosen ja Martti Arkon Yrttioppaasta (Suomen matkailuliitto, 1986). Siankärsämöpesto on oma muunnelmamme perinteistä basilkapestosta. Maukkaita hetkiä villivihannesten ja retkiruoan parissa!

    Kirjoita kommentti

    Huomaa, että kommenttien täytyy olla hyväksytty ennen niiden julkaisemista.